Lyhyesti 1-2-3:
1. Tilateurastamo
Possut teurastetaan maatilan omassa pienteurastamossa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa lihanleikkaamon kanssa. Siat kävelevät ohjatusti yksi kerrallaan aidattua kujaa pitkin teurastamoon, eivätkä ehdi stressaantua ollenkaan.
2. Maatalous
Tilan koko tuotanto on luomua. Pelloilla tuotetaan viljaa ja valkuaiskasveja sikojen rehuksi. Viljelyssä on mm. vehnää, ohraa, kauraa, härkäpapua, hernettä ja ruista. Viljelykierrossa on mukana myös apila-timotei -nurmia.
3. Possut ulkotarhassa
Kesällä possut ovat ulkotarhassa ja niitä voi katsella samalla kun hakee lihaa. Mahdollisten villisikojen takia ulkotarhoja kiertää sähköaita. Siksi erityisesti lapsia tulee valvoa possuja moikatessa.
1. Tilateurastamo
Possut teurastetaan maatilan omassa pienteurastamossa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa lihanleikkaamon kanssa. Siat kävelevät ohjatusti yksi kerrallaan aidattua kujaa pitkin teurastamoon, eivätkä ehdi stressaantua ollenkaan.
2. Maatalous
Tilan koko tuotanto on luomua. Pelloilla tuotetaan viljaa ja valkuaiskasveja sikojen rehuksi. Viljelyssä on mm. vehnää, ohraa, kauraa, härkäpapua, hernettä ja ruista. Viljelykierrossa on mukana myös apila-timotei -nurmia.
3. Possut ulkotarhassa
Kesällä possut ovat ulkotarhassa ja niitä voi katsella samalla kun hakee lihaa. Mahdollisten villisikojen takia ulkotarhoja kiertää sähköaita. Siksi erityisesti lapsia tulee valvoa possuja moikatessa.
Ennenvanhaan
Tilan tarina alkaa juuri ennen kansalaissotaa, kun suutari-liikemies Juho Kivi osti vapaaehtoisella kaupalla Järvenpään kylän Karjalaisen talosta erotetun maapläntin, jolle antoi nimen Puistola. Tilalla ei ollut rakennuksia, vain pieni hökkeli heinäntekoajan yöpymisiä varten. Rakennettiin navetta ja talo sekä muut tarvittavat rakennukset. Tila oli aikansa tyypillinen pientila, muutamia lehmiä sekä kotitarpeeksi pari possua ja kanoja. Juholla ja vaimollaan Lyydialla oli kaksi poikaa, Urho ja Eino.
Juhon ja Lyydian jälkeen tila siirtyi Urholle. Urho päristeli moottoripyörällään hakemaan Mikkolan Toinin Tuorilasta. He saivat kaksi poikaa, Tapion ja Sepon. Possujen kasvatus alkoi 1960-luvulla, kun lypsylehmistä luovuttiin ja alettiin kasvattamaan "lihotussikoja" LSO:lle. Vanha navetta muutettiin sikalaksi ja rakennettiin lisätilaksi uudisosa.
Tilan isännyys siirtyi Sepolle 1972. Rakennettiin uutta, asuinrakennus nykyajan mukavuuksineen, uusi sikala ja konesuoja. Toini ja Urhokin pääsivät muuttamaan uuteen taloon, kuuman juoksevan veden ja vesivessan asuntoon. Toisessa asunnossa asuivat Tarja-Leena ja Seppo lastensa kanssa. Reetta, Juho ja Kalle toivat meteliä mäelle, usein porukassa oli myös Tapion poika Ilkka.
Suuri muutos
Urho-pappa aikanaan ihmetteli matojen vähentymistä pellossa. Apulanta ja myrkyt pohdituttivat, naapurista pölähtelevä punainen peittauspöly hirvitti. Niinpä pellot siirrettiin luomuun vuonna 1989.
Seppo teki yrittäjänä hiekkapuhalluksia metallifirmoille, opiskeli luomuviljelyä, kuskasi metalliosia edestakaisin, kävi yrittäjäkursseja, hoiti possuja ja pohti mitä uutta perusmaatalouden rinnalle. Olisiko se omien luomujauhojen jalostus ruisleiväksi vai possujen myynti lihana? Oli selvää, että lihasikojen kasvatusta pitäisi joko rajusti laajentaa, lopettaa kokonaan tai erikoistua.
Eläinlääkäri Nylundin ja terveystarkastaja Salosen innostuessa asiasta tilanne kehittyi siihen, että vuonna 1991 vietettiin pienteurastamon avajaisia. Ajatuksena oli myydä itse kasvatettujen possujen lihaa suoraan kotitalouksille, valmiiksi leikattuna ja pakattuna. Pienteurastamo sai vitsikkään nimen Kiven Säästöpossu.
Avajaisiin oli valmistauduttu huolella. Ensin Tarja-Leena opiskeli lihanleikkaajaksi Huittisissa. Teurastuksen käytäntöjä opetti kokenut teurastaja Partanen. Seppo ja Tarja-Leena molemmat kävivät ahkerasti kursseja hygienian, elintarvikelainsäädännön ja teurastuksen tiimoilta.
Koska pienteurastamo oli uranuurtaja monessa, päästiin mukaan monenmoisiin hankkeisiin. Omavalvontasuunnitelmien pilotointi, teurastusten raportointimenetelmät, suoramyynnin käytännöt... kiinnostuneita oli paljon sekä tutkijoissa että toimittajissa.
Alkuvuosina tehtiin omien possujen teurastuksen ohella myös rahtityötä muille, sekä nautaa että lammasta teurastettiin ja leikattiin urakkana. Tästä luovuttiin sittemmin, kun alkuinnostus muuttui rutiineiksi ja työmäärä paisui kohtuuttomaksi.
Nykypäivä
Moottoripyöriä tilalla oli nähty jo 30-luvulla. Kävikin niin, että Timo Koli päristeli moottoripyörällään Mäntsälästä Karkkilaan. Reetta ja Timo alkoivat maanviljelijöiksi vuoden 2005 alusta. Alkuvuodet menivät Reetalla sumussa, yöt valvoessa porsimisia ja aamulla töihin lihanleikkaamoon. Tilanne helpottui kun Timo jäi pois pitkäaikaisesta työstään Keskolla.
Vanha päärakennus odotti purkamista yli 30 vuotta, mutta lopulta Seppo ja Tarja-Leena remontoivat sen ja muuttivat lähes satavuotiaaseen taloon. 70-luvun punainen talo jäi nuoremman väen asuttavaksi. Toivo, Paula ja Saara Koli edustavat tilan nuorinta polvea.
Reetta ja Timo ovat uudistaneet tilaa omalla näkemyksellään, välillä kuunnellen vanhaisäntä Seppoa. Uusi lantala rakennettiin heti 2005 ja luomuehtojen mukainen uusi sikala ulkotarhoineen 2007. Samana vuonna tehtiin iso remontti teurastamossa ja rakennettiin pakastamo. Pakkasyöt olivat vielä rauhattomia sikalan halkolämmityksen takia, hakelämpökeskus tehtiin vuonna 2011. Reetta valittiin vuonna 2010 Uudenmaan vuoden nuoreksi maaseutuyrittäjäksi. Tilateurastamo Kiven Säästöpossu valittiin vuoden luomuyritykseksi 2011.
Teurastamo ja lihanleikkaamo pyörivät kuten ennenkin, rutiinilla ja vakiintuneilla käytännöillä. Työmäärän kohtuullistamiseksi on palkattu henkilökuntaa. Asiakaskunta on muuttunut monimuotoisemmaksi alkuaikoihin verrattuna. Ennen palveltiin vain kotitalouksia, nykyään herkullista luomupossua toimitetaan mm. kauppoihin, ravintoloihin, erikoisliikkeisiin. Laajempaa asiakaskuntaa pystytään palvelemaan REKO-toiminnan avulla.
Nykypäivänä ei puhuta juurikaan suoramyynnistä, vaan trendikkäästi lähiruuasta. Kuitenkin lihan myynnin kivijalka ovat uskolliset kanta-asiakkaat, jotka hakevat possunpuolikkaan leikattuna ja pakattuna suoraan tilalta.
Tilan tarina alkaa juuri ennen kansalaissotaa, kun suutari-liikemies Juho Kivi osti vapaaehtoisella kaupalla Järvenpään kylän Karjalaisen talosta erotetun maapläntin, jolle antoi nimen Puistola. Tilalla ei ollut rakennuksia, vain pieni hökkeli heinäntekoajan yöpymisiä varten. Rakennettiin navetta ja talo sekä muut tarvittavat rakennukset. Tila oli aikansa tyypillinen pientila, muutamia lehmiä sekä kotitarpeeksi pari possua ja kanoja. Juholla ja vaimollaan Lyydialla oli kaksi poikaa, Urho ja Eino.
Juhon ja Lyydian jälkeen tila siirtyi Urholle. Urho päristeli moottoripyörällään hakemaan Mikkolan Toinin Tuorilasta. He saivat kaksi poikaa, Tapion ja Sepon. Possujen kasvatus alkoi 1960-luvulla, kun lypsylehmistä luovuttiin ja alettiin kasvattamaan "lihotussikoja" LSO:lle. Vanha navetta muutettiin sikalaksi ja rakennettiin lisätilaksi uudisosa.
Tilan isännyys siirtyi Sepolle 1972. Rakennettiin uutta, asuinrakennus nykyajan mukavuuksineen, uusi sikala ja konesuoja. Toini ja Urhokin pääsivät muuttamaan uuteen taloon, kuuman juoksevan veden ja vesivessan asuntoon. Toisessa asunnossa asuivat Tarja-Leena ja Seppo lastensa kanssa. Reetta, Juho ja Kalle toivat meteliä mäelle, usein porukassa oli myös Tapion poika Ilkka.
Suuri muutos
Urho-pappa aikanaan ihmetteli matojen vähentymistä pellossa. Apulanta ja myrkyt pohdituttivat, naapurista pölähtelevä punainen peittauspöly hirvitti. Niinpä pellot siirrettiin luomuun vuonna 1989.
Seppo teki yrittäjänä hiekkapuhalluksia metallifirmoille, opiskeli luomuviljelyä, kuskasi metalliosia edestakaisin, kävi yrittäjäkursseja, hoiti possuja ja pohti mitä uutta perusmaatalouden rinnalle. Olisiko se omien luomujauhojen jalostus ruisleiväksi vai possujen myynti lihana? Oli selvää, että lihasikojen kasvatusta pitäisi joko rajusti laajentaa, lopettaa kokonaan tai erikoistua.
Eläinlääkäri Nylundin ja terveystarkastaja Salosen innostuessa asiasta tilanne kehittyi siihen, että vuonna 1991 vietettiin pienteurastamon avajaisia. Ajatuksena oli myydä itse kasvatettujen possujen lihaa suoraan kotitalouksille, valmiiksi leikattuna ja pakattuna. Pienteurastamo sai vitsikkään nimen Kiven Säästöpossu.
Avajaisiin oli valmistauduttu huolella. Ensin Tarja-Leena opiskeli lihanleikkaajaksi Huittisissa. Teurastuksen käytäntöjä opetti kokenut teurastaja Partanen. Seppo ja Tarja-Leena molemmat kävivät ahkerasti kursseja hygienian, elintarvikelainsäädännön ja teurastuksen tiimoilta.
Koska pienteurastamo oli uranuurtaja monessa, päästiin mukaan monenmoisiin hankkeisiin. Omavalvontasuunnitelmien pilotointi, teurastusten raportointimenetelmät, suoramyynnin käytännöt... kiinnostuneita oli paljon sekä tutkijoissa että toimittajissa.
Alkuvuosina tehtiin omien possujen teurastuksen ohella myös rahtityötä muille, sekä nautaa että lammasta teurastettiin ja leikattiin urakkana. Tästä luovuttiin sittemmin, kun alkuinnostus muuttui rutiineiksi ja työmäärä paisui kohtuuttomaksi.
Nykypäivä
Moottoripyöriä tilalla oli nähty jo 30-luvulla. Kävikin niin, että Timo Koli päristeli moottoripyörällään Mäntsälästä Karkkilaan. Reetta ja Timo alkoivat maanviljelijöiksi vuoden 2005 alusta. Alkuvuodet menivät Reetalla sumussa, yöt valvoessa porsimisia ja aamulla töihin lihanleikkaamoon. Tilanne helpottui kun Timo jäi pois pitkäaikaisesta työstään Keskolla.
Vanha päärakennus odotti purkamista yli 30 vuotta, mutta lopulta Seppo ja Tarja-Leena remontoivat sen ja muuttivat lähes satavuotiaaseen taloon. 70-luvun punainen talo jäi nuoremman väen asuttavaksi. Toivo, Paula ja Saara Koli edustavat tilan nuorinta polvea.
Reetta ja Timo ovat uudistaneet tilaa omalla näkemyksellään, välillä kuunnellen vanhaisäntä Seppoa. Uusi lantala rakennettiin heti 2005 ja luomuehtojen mukainen uusi sikala ulkotarhoineen 2007. Samana vuonna tehtiin iso remontti teurastamossa ja rakennettiin pakastamo. Pakkasyöt olivat vielä rauhattomia sikalan halkolämmityksen takia, hakelämpökeskus tehtiin vuonna 2011. Reetta valittiin vuonna 2010 Uudenmaan vuoden nuoreksi maaseutuyrittäjäksi. Tilateurastamo Kiven Säästöpossu valittiin vuoden luomuyritykseksi 2011.
Teurastamo ja lihanleikkaamo pyörivät kuten ennenkin, rutiinilla ja vakiintuneilla käytännöillä. Työmäärän kohtuullistamiseksi on palkattu henkilökuntaa. Asiakaskunta on muuttunut monimuotoisemmaksi alkuaikoihin verrattuna. Ennen palveltiin vain kotitalouksia, nykyään herkullista luomupossua toimitetaan mm. kauppoihin, ravintoloihin, erikoisliikkeisiin. Laajempaa asiakaskuntaa pystytään palvelemaan REKO-toiminnan avulla.
Nykypäivänä ei puhuta juurikaan suoramyynnistä, vaan trendikkäästi lähiruuasta. Kuitenkin lihan myynnin kivijalka ovat uskolliset kanta-asiakkaat, jotka hakevat possunpuolikkaan leikattuna ja pakattuna suoraan tilalta.
